Esitelmäni ”Toisen kaksosen menettäminen” on osa tulevaa väitöskirjaani, jossa tutkin kaksosten identiteettiä ja toisen kaksosen menettämiseen liittyvää perhetraumaa nykygoottilaisessa kirjallisuudessa. Tutkimukseni teoreettinen tausta on kaksostutkimuksessa niin psykologian kuin sosiologian puolella, subjekti- ja identiteettiteorioissa sekä traumatutkimuksessa. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta 2000-luvulla julkaistusta romaanista, joissa on gotiikan piirteitä sekä kaksoset päähenkilöinä. Esityksessäni käsittelen kolmea teosta, joissa toisen kaksosen menettäminen on erityisen olennaisessa osassa. Esittelen tutkimukseni pääidean, mutta olen vasta aloittanut tutkimukseni ja teosten analyysin. Keskityn nyt kaksospsykologiaan ennemmin kuin subjekti- ja identiteettiteorioihin ja traumatutkimukseen, jotka ovat nekin erittäin laajoja aiheita.
Nykygotiikka on nykyfiktiota, joka käyttää uudelleen 1800-luvun goottilaisen kirjallisuuden piirteitä. Suurin ero on se, että klassisessa gotiikassa henkilöiden ongelmiin liittyvät ulkoiset olosuhteet ja ympärillä olevat ihmiset, kun taas nykygotiikassa henkilöillä on ongelmia oman persoonallisuutensa ja identiteettinsä kanssa. Tässä onkin genren selkein yhteys kaksosuuteen: uskon, että kaksoset ovat suosittuja nykygotiikassa, sillä he problematisoivat modernin ajatuksen individualismista ja yksilöllisyydestä pelkästään olemalla olemassa. Väitänkin, että kaksoset palvelevat nykygoottilaisen kirjallisuuden päämääriä modernien identiteettiongelmien ja niistä seuraavan melankolian kuvaamisessa.
Goottilaisen kertomuksen tapahtumapaikka on usein jokin vanha ja hylätty paikka, kuten kartano tai hautausmaa. Tähän paikkaan on kätketty henkilöitä vainoavia salaisuuksia heidän menneisyydestään. Vainoaminen voi saada useita muotoja, mutta niihin kuuluu usein henkiä ja kummituksia, jotka tuovat esiin rikokset ja konfliktit, joita ei voi enää salata. Goottilainen fiktio leikittelee usein maallisten lakien ja yliluonnollisten mahdollisuuksien välillä. Kaksosten yliluonnollisiksi tulkitut piirteet, kuten identtisten kaksosten samannäköisyys, tekevät heistä kiinnostavia ja samaan aikaan hieman uhkaavia. Kaksosten uskotaan joskus jopa jakavan saman tietoisuuden ja pystyvän välittämään viestejä telepaattisesti. Nämä seikat sopivat hyvin yhteen goottilaisten elementtien kanssa, vaikkei mitään niihin liittyvää olekaan pystytty tieteellisesti todistamaan.
Lähes kaikki nykygoottilaiset kaksoskertomukset noudattavat samaa kaavaa: Päähenkilöt ovat kaksostytöt ja tarinan tapahtumapaikkana on kartano, vanha pappila, yksinäinen majakka tai muu hieman häiritsevä ja erikoinen paikka. Kaksosilla tai heidän perheellään on jokin kamala salaisuus. Kaksosten välinen jännite tai jokin siihen liittyvä seikka johtaa toisen kaksosen kuolemaan. Tämän jälkeen yksin jäänyt kaksonen kohtaa identiteettiongelmia ilman toista puolikastaan. Hyvin usein selvinnyt kaksonen kuulee siskonsa äänen päässään tai sisko on muuten läsnä, esimerkiksi jonkinlaisena kummituksena.
Se, että lähes kaikissa goottilaisissa kaksoskertomuksissa toinen kaksonen kuolee, tuli minulle yllätyksenä. Kaksosten äitinä koin tämän varsin häiritseväksi. Halusin selvittää, miksi toisen kaksosen menetys on niin suosittu aihe kirjallisuudessa ja mitä suurempia aiheita, kuten identiteettiä ja yksilöllisyyttä, kirjailijat käsittelevät kirjoittaessaan kaksosen kuolemasta. Esitän, että kaksosuuden avulla kirjallisuudessa voidaan käsitellä sellaista traumaa ja surua, joka muussa yhteydessä ei tuottaisi vastaavaa ongelmaa henkilön identiteetille. Kuten yhdysvaltalainen kaksostutkija Nancy L. Segal kirjoittaa: ”Yksinäisyys voi olla kaksoselle erityisen yksinäistä, sillä suurin osa kaksosista ei ole koskaan tuntenut oloaan yksinäiseksi. Kenties tämä on se kaksosuuden erityispiirre, joka erottaa toisen kaksosen menetyksen kaikista muista menetyksistä.”
