Kaksoset kirjallisuuden klassikoissa

William Shakespeare, Edgar Allan Poe ja Mark Twain kuuluvat länsimaisen kirjallisuuden tunnetuimpiin nimiin. Tiesitkö, että heidän kaikkien teoksissa esiintyy olennaisessa osassa myös kaksosia?

Uudella ajalla eli keskiajan jälkeen kirjoitetut kaksoskertomukset voidaan jakaa selkeästi kahtia: renessanssin aikaan 1600-luvulla kirjoitettuihin komedianäytelmiin ja romantiikan aikaan 1800-luvulla kirjoitettuihin proosateoksiin ja kauhun piirteitä sisältäviin goottilaisiin romaaneihin. Komedianäytelmissä hauskuus syntyy siitä, että kaksoset sekoitetaan keskenään, kun taas romantiikan ajan kaksostarinat ovat ajalleen tyypillisesti pääosin traagisia.

Shakespearen koomiset kaksoset

Englantilainen näytelmäkirjailija William Shakespeare kirjoitti kaksi näytelmää, joissa ovat pääosassa kaksoset. Kiinnostavaa kyllä, hän oli itse kaksosten isä. Erehdysten komedia (ilmestynyt noin 1592) kertoo identtisestä mieskaksosparista ja heidän palvelijoistaan, jotka ovat myös identtiset kaksoset. Molemmat veljesparit ovat joutuneet eroon toisistaan vauvoina ja käyttävät veljensä kanssa samoja nimiä. Tarinassa on siis kaksi identtistä Antipholusta ja kaksi identtistä Dromiota. Kun kaikki neljä osuvat samaan kaupunkiin, kaksosten samannimisyys ja -näköisyys aiheuttavat tietysti ongelmia ja huvittavia tilanteita sekä syytöksiä esimerkiksi uskottomuudesta, hulluudesta ja demonien valtaan joutumisesta. Kaksoset itse, samoin kuin näytelmän katsojat, tietävät oikean identiteettinsä, mutta muut henkilöt tuntevat vain yhden Antipholuksen tai Dromion riippumatta siitä, kumman kaksosista he näkevät. Toisilleen tuntemattomat veljekset kohtaavat näytelmän lopussa, jolloin väärinkäsitykset selviävät.

Loppiaisaatto (kirjoitettu noin 1601–1602) kertoo puolestaan epäidenttisistä kaksosista, Violasta ja Sebastianista. Vaikka lähtökohtaisesti epäidenttiset kaksoset, varsinkin eri sukupuolta olevat, näyttävät erilaisilta, kaksoskertomuksissa heidät kuvataan usein samannäköisiksi, jolloin tietysti sekoittumisen mahdollisuus on suuri. Loppiaisaatossa Viola on kaiken lisäksi pukeutunut mieheksi, jolloin hän näyttää aivan samalta kuin kaksosveljensä. Identiteettien sekoittuminen johtaa taas väärinkäsityksiin ja koomisiin tilanteisiin, kuten naimisiin menemiseen ”väärän kaksosen” kanssa, mutta lopulta Viola paljastaa valeasunsa ja ongelmat ratkeavat.

Romantiikan ajan kauhistuttavat kaksoskertomukset

Romantiikan ajan kirjallisuudessa oli yleistä käyttää niin kutsuttuja kaksoisolentoja ruumiillistamaan henkilön tiedostamaton puoli. Tarinoissa siis esiintyy päähenkilön kopio tai muuten samanoloinen henkilö, joka on ikään kuin päähenkilön pimeä puoli. Varsinaisia kaksosia 1800-luvun kirjallisuudesta löytyy kuitenkin aika vähän, ja silloinkin tarinat päättyvät yleensä traagisesti. Yhdysvaltalainen kauhukirjailija ja kauhun kummisetänä pidetty Edgar Allan Poe kirjoittaa novellissaan ”The House of Usher” (1839) Roderick ja Madeline Usherista, kaksosista, jotka riutuvat hajoavassa kartanossaan. Madelinella on tappava sairaus, ja kaksosveli kuihtuu yhdessä siskonsa kanssa. Kauhistuttavan tarinasta tekee se, että veli hautaa kuolleeksi luulemansa siskon talossa olevaan hautakammioon, mutta todellisuudessa sisko ei olekaan kuollut vaan saapuu pian verisenä takaisin veljensä luo. Lopulta kartano sortuu heidän ympärillään ja hautaa heidät alleen. Kertomusta on tulkittu jopa niin, että kaksosten liian läheinen suhde ja eristäytyminen ulkomaailmasta on syy heidän kuolemaansa.

Yhdysvaltalainen kirjailija Mark Twain tunnetaan erityisesti humoristisista ja satiirisista teoksistaan. Hänen luomansa Capellon kaksoset, Luigi ja Angelo, esiintyvät peräti kahdessa eri teoksessa. Alun perin Twainin piti kirjoittaa kirja siamilaisista kaksosista, joiden innoituksena olivat oikeat italialaiset siamilaiset kaksoset, mutta lopulta heistä tulikin tavalliset kaksoset ja sivuhenkilöt klassikkoromaaniin Veren perintö (1894). Myöhemmin Twain kirjoitti samoista kaksosista osittain romaanin tapahtumista kertovan novellin ”Those Extraordinary Twins”, jossa he ovat siamilaiset: heillä on vyötäröstä alaspäin yhteinen keho, mutta omat päät ja kädet. Kertomuksessa aiheuttaakin hämmennystä esimerkiksi se, että he päättävät jalkojensa käytöstä vuoroviikoin, ja kun Luigi juo alkoholia, vain Angelo tulee humalaan. Kertomuksessa on siis humoristisia piirteitä, mutta pohjimmiltaan se on aika synkkä kuvaus kaksosuudesta: kaksoset eivät tule toimeen keskenään, mutta heillä on yhteinen vartalo eli he eivät myöskään tule ikinä pääsemään eroon toisistaan. Kaksosten kuvaus klassikkoteoksissa on siis yleensä joko humoristista, traagista tai näiden kahden tyylin yhdistelmä. Kaksoset eivät ole koskaan neutraaleja tai tavallisia.

(Teksti julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 4/2016)

Myyttiset kaksoset

Kaksosista kertovat myytit ovat suosittuja lähes kaikissa maailman kulttuureissa, ja samat uskomukset kaksosista elävät vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Miksi kaksoset ovat niin yleinen myyttien aihe ja mitkä ovat tunnetuimmat kaksosista kerrotut tarinat?

Myytit eli jumaltarut ovat kertomuksia jumalista sekä yliluonnollisista ja tarunomaisista henkilöistä. Niiden tarkoitus on selittää sellaisia yhteisölle tärkeitä asioita, joita ihmisten olisi muuten mahdotonta ymmärtää. Myytit samanaikaisesti sekä tulkitsevat että rakentavat sosiaalista todellisuutta, jossa ihmiset elävät. Kaksosista kertovia myyttejä löytyy lähes jokaisesta kulttuurista, eli kaksosten erikoisuutta on yritetty selittää ympäri maailman.

Kaksosmyyteissä toistuvat samat piirteet

Kaksosten saaminen on tavallisuudesta poikkeavaa, joten monessa kulttuurissa kaksosiin liitetään ajatuksia yliluonnollisista, joko haitallisista tai parantavista, voimista. Kaksoset yhdistetään esimerkiksi sateen tekemiseen ja hedelmällisyyteen. Usein kaksoset liittyvät myös uskomuksiin maailman synnystä: monet jumalat ovat kaksosia tai kaksosten kaltaisia olentoja, joissa esiintyy kaksi toisilleen vastakkaista puolta. Yleensä kaksoshahmot edustavat juuri luonnon ja elämän vastakohtia: hyvää ja pahaa, jumalallista ja maallista, valoa ja pimeää, aurinkoa ja kuuta, elämää ja kuolemaa. Elämä ja luonto koetaan monessa kulttuurissa kahtiajakoisena, jolloin kaksoset sopivat täydellisesti kuvaamaan näitä eri puolia. Näin ollen kaksoset ovat myyteissä toistensa välttämättömät kääntöpuolet ja jatkuvassa kilpailuasetelmassa.

Useissa yhteisöissä lasten syntymäjärjestys on ollut perinnönjaon sekä lasten kohtelun kannalta hyvin olennainen seikka, joten monet kaksosmyytit liittyvät kiistaan siitä, kummalle kaksoselle esikoisen oikeudet kuuluvat. Raamatun kuuluisimmat kaksoset ovat Jaakob ja Esau, jotka äitinsä harmiksi tappelevat keskenään jo kohdussa, kunnes ensin syntyy Esau ja sitten Jaakob. Pojat ovat epäidenttiset ja heistä kasvaa toistensa vastakohdat niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Nuorempi ja älykkäämpi Jaakob huijaa isäänsä tekeytyen kaksosveljekseen ja saa näin isänsä siunauksen sekä vanhemman veljen syntymässä saamat oikeudet. Esau tietysti suuttuu tästä, mutta antaa myöhemmin veljelleen anteeksi.

Kertomuksessa kiteytyvät kaksi kaksoskertomuksissa toistuvaa seikkaa: ajatus kaksosuudesta intensiivisenä sisarusten välisenä kilpailuna sekä kaksosten vastakkaiset ominaisuudet ja luonteenpiirteet. Myös kaksosten taistelu kohdussa esiintyy useissa kaksosmyyteissä. Lisäksi Esaun ja Jaakobin tarina on tyypillinen esimerkki kaksosiin liittyvistä kansakunnan perustamistarinoista: Jaakob saa kaksostyttöjen kanssa kaksitoista poikaa, joista tulee Israelin heimojen perustajia.

Antiikin mytologian kuuluisat kaksoset

Tunnetuin eurooppalainen kansakunnan perustamismyytti on tarina Rooman perustajista, Romuluksesta ja Remuksesta. Tarinassa sodanjumala Marsin ja Vestan papittaren kaksospojat heitetään jokeen, mutta naarassusi pelastaa heidät ja paimen ottaa heidät kasvatettavakseen. Myöhemmin he perustavat Rooman kaupungin ja Romulus julistautuu kaupungin hallitsijaksi. Veljelleen suuttunut Remus hyppää kaupungin rajan yli, jolloin Romulus tappaa hänet. Kaksosten välinen konflikti johtaa tuhoon.

Kreikkalainen mytologia on puolestaan täynnä kaksosia, joista kuuluisimmat ovat Castor ja Pollux. Tarinassa miehelleen raskaana oleva Leda tulee raskaaksi myös Zeus-jumalalle ja saa kahdet kaksoset: Castorin ja Polluxin sekä Helenan ja Klytemnestran. Ihmisen jälkeläiset Castor ja Klytemnestra ovat kuolevaisia, kun taas jumalan jälkeläiset Pollux ja Helena ovat kuolemattomia. Kun Castor menehtyy, Pollux haluaa jakaa kuolemattomuutensa veljensä kanssa, jotta he voisivat pysyä ikuisesti yhdessä. Zeus muuttaa kaksoset tähtikuvio Geminiksi taivaalle. Myytistä on useita eri versioita, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että kaksosilla on eri isät ja toinen kaksosista on kuolevainen ja toinen kuolematon. Monissa muissakin eri kulttuurien kaksosmyyteissä kaksosilla on eri isät ja vähintään toisella kaksosista on jumalallisia voimia. Kaksosuudessa on siis aina jotakin ihmeellistä ja selittämätöntä, mistä syystä kaksosmyytit ovat olleet suosittuja kautta aikojen.

(Teksti julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 3/2016.)