Kaksoset kirjallisuuden klassikoissa

William Shakespeare, Edgar Allan Poe ja Mark Twain kuuluvat länsimaisen kirjallisuuden tunnetuimpiin nimiin. Tiesitkö, että heidän kaikkien teoksissa esiintyy olennaisessa osassa myös kaksosia?

Uudella ajalla eli keskiajan jälkeen kirjoitetut kaksoskertomukset voidaan jakaa selkeästi kahtia: renessanssin aikaan 1600-luvulla kirjoitettuihin komedianäytelmiin ja romantiikan aikaan 1800-luvulla kirjoitettuihin proosateoksiin ja kauhun piirteitä sisältäviin goottilaisiin romaaneihin. Komedianäytelmissä hauskuus syntyy siitä, että kaksoset sekoitetaan keskenään, kun taas romantiikan ajan kaksostarinat ovat ajalleen tyypillisesti pääosin traagisia.

Shakespearen koomiset kaksoset

Englantilainen näytelmäkirjailija William Shakespeare kirjoitti kaksi näytelmää, joissa ovat pääosassa kaksoset. Kiinnostavaa kyllä, hän oli itse kaksosten isä. Erehdysten komedia (ilmestynyt noin 1592) kertoo identtisestä mieskaksosparista ja heidän palvelijoistaan, jotka ovat myös identtiset kaksoset. Molemmat veljesparit ovat joutuneet eroon toisistaan vauvoina ja käyttävät veljensä kanssa samoja nimiä. Tarinassa on siis kaksi identtistä Antipholusta ja kaksi identtistä Dromiota. Kun kaikki neljä osuvat samaan kaupunkiin, kaksosten samannimisyys ja -näköisyys aiheuttavat tietysti ongelmia ja huvittavia tilanteita sekä syytöksiä esimerkiksi uskottomuudesta, hulluudesta ja demonien valtaan joutumisesta. Kaksoset itse, samoin kuin näytelmän katsojat, tietävät oikean identiteettinsä, mutta muut henkilöt tuntevat vain yhden Antipholuksen tai Dromion riippumatta siitä, kumman kaksosista he näkevät. Toisilleen tuntemattomat veljekset kohtaavat näytelmän lopussa, jolloin väärinkäsitykset selviävät.

Loppiaisaatto (kirjoitettu noin 1601–1602) kertoo puolestaan epäidenttisistä kaksosista, Violasta ja Sebastianista. Vaikka lähtökohtaisesti epäidenttiset kaksoset, varsinkin eri sukupuolta olevat, näyttävät erilaisilta, kaksoskertomuksissa heidät kuvataan usein samannäköisiksi, jolloin tietysti sekoittumisen mahdollisuus on suuri. Loppiaisaatossa Viola on kaiken lisäksi pukeutunut mieheksi, jolloin hän näyttää aivan samalta kuin kaksosveljensä. Identiteettien sekoittuminen johtaa taas väärinkäsityksiin ja koomisiin tilanteisiin, kuten naimisiin menemiseen ”väärän kaksosen” kanssa, mutta lopulta Viola paljastaa valeasunsa ja ongelmat ratkeavat.

Romantiikan ajan kauhistuttavat kaksoskertomukset

Romantiikan ajan kirjallisuudessa oli yleistä käyttää niin kutsuttuja kaksoisolentoja ruumiillistamaan henkilön tiedostamaton puoli. Tarinoissa siis esiintyy päähenkilön kopio tai muuten samanoloinen henkilö, joka on ikään kuin päähenkilön pimeä puoli. Varsinaisia kaksosia 1800-luvun kirjallisuudesta löytyy kuitenkin aika vähän, ja silloinkin tarinat päättyvät yleensä traagisesti. Yhdysvaltalainen kauhukirjailija ja kauhun kummisetänä pidetty Edgar Allan Poe kirjoittaa novellissaan ”The House of Usher” (1839) Roderick ja Madeline Usherista, kaksosista, jotka riutuvat hajoavassa kartanossaan. Madelinella on tappava sairaus, ja kaksosveli kuihtuu yhdessä siskonsa kanssa. Kauhistuttavan tarinasta tekee se, että veli hautaa kuolleeksi luulemansa siskon talossa olevaan hautakammioon, mutta todellisuudessa sisko ei olekaan kuollut vaan saapuu pian verisenä takaisin veljensä luo. Lopulta kartano sortuu heidän ympärillään ja hautaa heidät alleen. Kertomusta on tulkittu jopa niin, että kaksosten liian läheinen suhde ja eristäytyminen ulkomaailmasta on syy heidän kuolemaansa.

Yhdysvaltalainen kirjailija Mark Twain tunnetaan erityisesti humoristisista ja satiirisista teoksistaan. Hänen luomansa Capellon kaksoset, Luigi ja Angelo, esiintyvät peräti kahdessa eri teoksessa. Alun perin Twainin piti kirjoittaa kirja siamilaisista kaksosista, joiden innoituksena olivat oikeat italialaiset siamilaiset kaksoset, mutta lopulta heistä tulikin tavalliset kaksoset ja sivuhenkilöt klassikkoromaaniin Veren perintö (1894). Myöhemmin Twain kirjoitti samoista kaksosista osittain romaanin tapahtumista kertovan novellin ”Those Extraordinary Twins”, jossa he ovat siamilaiset: heillä on vyötäröstä alaspäin yhteinen keho, mutta omat päät ja kädet. Kertomuksessa aiheuttaakin hämmennystä esimerkiksi se, että he päättävät jalkojensa käytöstä vuoroviikoin, ja kun Luigi juo alkoholia, vain Angelo tulee humalaan. Kertomuksessa on siis humoristisia piirteitä, mutta pohjimmiltaan se on aika synkkä kuvaus kaksosuudesta: kaksoset eivät tule toimeen keskenään, mutta heillä on yhteinen vartalo eli he eivät myöskään tule ikinä pääsemään eroon toisistaan. Kaksosten kuvaus klassikkoteoksissa on siis yleensä joko humoristista, traagista tai näiden kahden tyylin yhdistelmä. Kaksoset eivät ole koskaan neutraaleja tai tavallisia.

(Teksti julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 4/2016)