Voiko kaksosten välinen telepatia pelastaa hengen? (Mary Higgins Clark: Kaksoset)

Mary Higgins Clark on maailman suosituimpia jännityskirjailijoita. Hänet tunnetaan erityisesti tarttuvista juonista, joista useat perustuvat ainakin löyhästi tosielämän tapahtumiin. Hänen kuvauksensa on varsin realistista, mikä vahvistaa lukijan samaistumista tarinoihin ja henkilöihin ja näin osaltaan lisää jännitystä, sillä asiat voisivat tapahtua myös oikeassa elämässä. Tältä pohjalta ajateltuna hänen romaaninsa Kaksoset (Two Little Girls in Blue, 2006) tuntuu perusajatukseltaan hieman erikoiselta: koko tarina perustuu kaksosten väliseen telepatiaan. Vaikka (etenkin identtisten) kaksosten välisestä telepatiasta kerrotaan paljon tarinoita ja media jakaa auliisti näitä ”yliluonnollisia” kertomuksia, mitään tutkimusnäyttöä kaksosten välisestä telepatiasta ei ole olemassa.

Kaksostutkija Nancy L. Segal selittää telepatiaksi tulkitut kokemukset sillä, että identtisillä kaksosilla on samat geenit ja yleensä sama kasvuympäristö, minkä takia he ovat usein kiinnostuneita samoista asioista ja kiinnittävät huomiota samoihin asioihin. Kaksoset ovat yleensä todella läheisiä ja he ajattelevat paljon toisiaan. Se, että kaksonen soittaa toiselle juuri, kun tämä oli aikeissa soittaa, tai se, että kaksoset ostavat samanlaisia vaatteita toisistaan tietämättä, on näistä seikoista johtuvaa sattumaa. Kivun kokemukset esimerkiksi toisen kaksosen synnyttäessä Segal selittää sillä, että kaksonen samaistuu niin vahvasti siskoonsa, että kokee jopa fyysisiä tuntemuksia tätä ajatellessaan. Toisaalta Segal myös toteaa, että se, että jotakin ei ole tieteellisesti pystytty todistamaan, ei tietenkään tarkoita, etteikö ilmiötä voisi olla olemassa. Ainakin tarinat kaksosten välisestä telepatiasta jatkavat omaa elämäänsä ja monet kaksoset itse vannovat kokeneensa telepaattisen yhteyden (toisaalta monet kaksoset myös pitävät kaksosten välistä telepatiaa keksittynä).

Mary Higgins Clark on joka tapauksessa valinnut tämän monia kiinnostavan aiheen teoksensa keskeiseksi teemaksi. Tarinassa kolmevuotiaat kaksostytöt Kathy ja Kelly kidnapataan lunnasrahojen toivossa. Rahojen maksamisen jälkeen vain Kelly palautetaan mukanaan kirje, jossa kerrotaan Kathyn kuolleen. Perheessä alkaa raskas surutyö, mutta Kelly kertoo jatkuvasti siskonsa olevan elossa. Hän kertoo, mitä sisko tekee ja miltä tästä tuntuu. Kukaan paitsi tyttöjen äiti ei usko hänen puheitaan. Higgins Clarkin käyttämän näkökulmatekniikan avulla lukija kuitenkin tietää Kellyn olevan oikeassa, sillä tapahtumia seurataan myös kidnappaajien ja Kathyn näkökulmasta. Jännitettäväksi jää, uskovatko poliisit lopulta Kellyä ja ehditäänkö sisko löytää ajoissa.

Teos on monella tapaa oikein onnistunut jännäri, mutta telepatiakuvaus rikkoo väkisinkin teoksen todentuntuisuuden, johon kirjailija ilmeisesti on kuitenkin pyrkinyt. Mitään muuta yliluonnollisuuteen viittaavaa teoksessa ei ole, kuten ei kirjailijan muussakaan tuotannossa. Tämä on siis jälleen esimerkki siitä, miten kaksosuuteen liitetty ”yliluonnollisuus” on niin kiehtovaa, etteivät kirjailijat malta jättää sen mahdollistamia juonikuvioita käyttämättä, ja toisaalta se myös houkuttelee lukijoita uudestaan ja uudestaan. Kaksosuuden erikoisuudesta kiinnostuneelle lukijalle tämä kirja onkin todellinen löytö!