Kuten lasten- ja
nuortenkirjallisuudessa yleensäkin, myös kaksoskirjoissa näkyy
varsin selkeä jako kaikille suunnattuihin kirjoihin ja niin
sanottuihin tyttökirjoihin. Tyttökirjoissa keskitytään paljolti
psykologisiin kysymyksiin, kuten kaksosten itsenäistymiseen ja
kateuteen. Pojista kertovat kirjat ovat enemmän tyypillisiä
seikkailukirjoja, jolloin kaksosuus aiheena jää sivuun.
Poikapäähenkilöt eivät paini samanlaisten kysymysten äärellä
kuin tytöt vaan ratkaisevat yhdessä itsensä ulkopuolella olevia
ongelmia. Myös tyttö-poikakaksosista kertovissa reaalimaailmaan
sijoittuvissa teoksissa kaksosuus on yleensä enemmän sivumaininta
kuin teoksen kantava teema. Fantasia- ja kauhukirjoissa kaksosuus ja
kaksosiin liitetyt yliluonnolliset kyvyt kuitenkin usein korostuvat.
Esimerkiksi P.B. Kerrin Lampun lapset -sarjassa
(2004-2011) päähenkilöt John ja Philippa pystyvät näkemään
samaa unta, ja ”koska John oli Philippan kaksonen, hänestä tuntui
täsmälleen samalta kuin sisarestaan”.
Toisistaan erotetut kaksoset
Toisistaan erotettujen kaksosten
kohtaaminen vuosien jälkeen on varsin yleinen ja rakastettu
mediakertomus. Useiden psykologien mukaan monilla ihmisillä on
fantasia identtisen kaksosensa kohtaamisesta, toisen puoliskon
löytämisestä. Tätä ajatusta kierrätetään myös lasten- ja
nuortenkirjallisuudessa. Esimerkiksi Sienna Mercerin nuorille
tytöille suunnatussa kirjasarjassa Siskoni, vampyyri (My
Sister the Vampire, 2007-) eri perheisiin adoptoidut identtiset
kaksostytöt päätyvät sattumalta samaan kouluun ja ymmärtävät
olevansa kaksosia. Erikoista tässä on se, että toinen identtisistä
kaksosista on ihminen ja toinen vampyyri. Tästä huolimatta he ovat
selvästi saman kokonaisuuden kaksi puoliskoa, jotka kuuluvat yhteen.
Suurimpiin kaksoskirjojen klassikoihin
kuuluu Erich Kästnerin Lisen ja Lotten salaisuus (Das
Doppelte Lottchen, 1949), josta on tehty useita elokuvaversioita,
muun muassa Disney-versio Ansa vanhemmille (The Parent
Trap, 1998), jossa Lindsay Lohan esittää molempien
identtisten kaksosten roolit. Tarinassa kaksosten vanhemmat ovat
eronneet kaksosten ollessa pieniä ja toinen tyttö on jäänyt
äidille, toinen isälle. Tytöt eivät tiedä kaksossiskon
olemassaolosta, kunnes he kohtaavat toisensa kesäleirillä ja
tajuavat olevansa identtiset kaksoset. Tytöt päättävät vaihtaa
identiteettejä ja palata leiriltä väärään kotiin. Tarkoituksena
on saattaa vanhemmat takaisin yhteen.
Tytöt ovat ulkonäöltään
samanlaiset, paitsi että villimmällä Lisellä on kiharainen
hiuspehko ja kiltimmällä Lotella on hiukset siististi leteillä.
Huijaus tapahtuu yksinkertaisesti vaihtamalla kampauksia.
Eriluonteiset kaksoset onnistuvat lyhyenkin tuntemisen jälkeen
esittämään toisiaan uskottavasti. Näennäisen keveä teos tuo
esiin koskettavan kysymyksen vanhempien oikeudesta erottaa kaksoset
toisistaan. ”Lotte, kahtia jaettu ja vaihdettu kaksonen, kiihtyy
kiihtymistään. - - Saako sellaista tehdä, minkä [vanhemmat] ovat
tehneet? Aivan varmasti äiti ei ole paha nainen, eikä varmaankaan
isä ole paha. Mutta se minkä he ovat tehneet on pahaa.”
Identtisten kaksostyttöjen
erkaantuminen
Toisistaan erotettujen kaksosten
kohtaamisen lisäksi yleinen tarina on se, miten identtiset kaksoset,
lähes aina tytöt, erkaantuvat toisistaan ja yrittävät löytää
oman identiteettinsä yhteisen identiteetin sijaan. Tämä teema
toistuu vahvasti myös naisille suunnatuissa aikuistenromaaneissa.
Näissä kertomuksissa toinen tytöistä on selvästi johtaja ja
toinen mukautuja. Esimerkiksi Jacqueline Wilsonin
lastenromaanissa Kuin kaksi marjaa (Double Act, 1995)
kymmenvuotiaat Ruby ja Garnet näyttävät täsmälleen samalta ja
jopa kiusoittelevat ympärillään olevia ihmisiä ”esittämällä
kaksosia” eli tekemällä samat asiat samaan aikaan ja
käyttäytymällä samalla tavalla. Garnet kokee tulevansa siskonsa
pompoteltavaksi eikä enää halua suostua kaikkiin siskonsa
päähänpistoihin. Tämän seurauksena siskojen välit menevät
poikki ja loukkaantunut Ruby jopa leikkaa hiuksensa lyhyiksi
erottuakseen mahdollisimman hyvin siskostaan. Tällainen tarina on
toki psykologisesti varsin todenmukainen, sillä usein etenkin
identtisillä kaksosilla on jokin selkeä itsenäistymis- ja oman
identiteetin etsimisvaihe.
Cathy Cassidyn romaanissa
Vaahtokarkkitaivas (The Marshmallow Skye, 2011)
päähenkilö Skye kokee jäävänsä kaksossiskonsa Summerin
varjoon, sillä tämä on suositumpi ja monessa asiassa parempi kuin
hän. Tässäkin teoksessa siskokset erkaantuvat, kunnes ymmärtävät
tarvitsevansa sekä toisiansa että omaa vapauttaan. Samantyyppisiä
teemoja käsitellään uudestaan ja uudestaan Francine Pascalin
Sweet Valley High -sarjan yli sadassa teoksessa. Milloin
identtiset Jessica ja Elizabeth vaihtavat identiteettejä
saavuttaakseen tietyn päämäärän, milloin taistelevat samasta
pojasta tai pääroolista tanssiesityksessä. Kaksosuus kuvataan
etenkin tytöille suunnatussa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa siis
tasapainoiluksi samanlaisuuden ja erilaisuuden sekä riippuvaisuuden
ja vapauden välillä usein perinteisiä sukupuolikliseitä toistaen.
(Teksti on julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 2/2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti