Kaksoset lasten- ja nuortenkirjallisuudessa

Witch Twins, Ghost Twins, Astrotwins, The Holy Twins... Kaksosista kertovia lasten- ja nuortenkirjoja on lähes loputon määrä, ja niissä seikkailevat toinen toistaan erikoisemmat kaksosparit. Minkälaisen kuvan kaksosuudesta lasten- ja nuortenkirjat loppujen lopuksi antavat?

Kuten lasten- ja nuortenkirjallisuudessa yleensäkin, myös kaksoskirjoissa näkyy varsin selkeä jako kaikille suunnattuihin kirjoihin ja niin sanottuihin tyttökirjoihin. Tyttökirjoissa keskitytään paljolti psykologisiin kysymyksiin, kuten kaksosten itsenäistymiseen ja kateuteen. Pojista kertovat kirjat ovat enemmän tyypillisiä seikkailukirjoja, jolloin kaksosuus aiheena jää sivuun. Poikapäähenkilöt eivät paini samanlaisten kysymysten äärellä kuin tytöt vaan ratkaisevat yhdessä itsensä ulkopuolella olevia ongelmia. Myös tyttö-poikakaksosista kertovissa reaalimaailmaan sijoittuvissa teoksissa kaksosuus on yleensä enemmän sivumaininta kuin teoksen kantava teema. Fantasia- ja kauhukirjoissa kaksosuus ja kaksosiin liitetyt yliluonnolliset kyvyt kuitenkin usein korostuvat. Esimerkiksi P.B. Kerrin Lampun lapset -sarjassa (2004-2011) päähenkilöt John ja Philippa pystyvät näkemään samaa unta, ja ”koska John oli Philippan kaksonen, hänestä tuntui täsmälleen samalta kuin sisarestaan”.

Toisistaan erotetut kaksoset

Toisistaan erotettujen kaksosten kohtaaminen vuosien jälkeen on varsin yleinen ja rakastettu mediakertomus. Useiden psykologien mukaan monilla ihmisillä on fantasia identtisen kaksosensa kohtaamisesta, toisen puoliskon löytämisestä. Tätä ajatusta kierrätetään myös lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Esimerkiksi Sienna Mercerin nuorille tytöille suunnatussa kirjasarjassa Siskoni, vampyyri (My Sister the Vampire, 2007-) eri perheisiin adoptoidut identtiset kaksostytöt päätyvät sattumalta samaan kouluun ja ymmärtävät olevansa kaksosia. Erikoista tässä on se, että toinen identtisistä kaksosista on ihminen ja toinen vampyyri. Tästä huolimatta he ovat selvästi saman kokonaisuuden kaksi puoliskoa, jotka kuuluvat yhteen.

Suurimpiin kaksoskirjojen klassikoihin kuuluu Erich Kästnerin Lisen ja Lotten salaisuus (Das Doppelte Lottchen, 1949), josta on tehty useita elokuvaversioita, muun muassa Disney-versio Ansa vanhemmille (The Parent Trap, 1998), jossa Lindsay Lohan esittää molempien identtisten kaksosten roolit. Tarinassa kaksosten vanhemmat ovat eronneet kaksosten ollessa pieniä ja toinen tyttö on jäänyt äidille, toinen isälle. Tytöt eivät tiedä kaksossiskon olemassaolosta, kunnes he kohtaavat toisensa kesäleirillä ja tajuavat olevansa identtiset kaksoset. Tytöt päättävät vaihtaa identiteettejä ja palata leiriltä väärään kotiin. Tarkoituksena on saattaa vanhemmat takaisin yhteen.

Tytöt ovat ulkonäöltään samanlaiset, paitsi että villimmällä Lisellä on kiharainen hiuspehko ja kiltimmällä Lotella on hiukset siististi leteillä. Huijaus tapahtuu yksinkertaisesti vaihtamalla kampauksia. Eriluonteiset kaksoset onnistuvat lyhyenkin tuntemisen jälkeen esittämään toisiaan uskottavasti. Näennäisen keveä teos tuo esiin koskettavan kysymyksen vanhempien oikeudesta erottaa kaksoset toisistaan. ”Lotte, kahtia jaettu ja vaihdettu kaksonen, kiihtyy kiihtymistään. - - Saako sellaista tehdä, minkä [vanhemmat] ovat tehneet? Aivan varmasti äiti ei ole paha nainen, eikä varmaankaan isä ole paha. Mutta se minkä he ovat tehneet on pahaa.”

Identtisten kaksostyttöjen erkaantuminen

Toisistaan erotettujen kaksosten kohtaamisen lisäksi yleinen tarina on se, miten identtiset kaksoset, lähes aina tytöt, erkaantuvat toisistaan ja yrittävät löytää oman identiteettinsä yhteisen identiteetin sijaan. Tämä teema toistuu vahvasti myös naisille suunnatuissa aikuistenromaaneissa. Näissä kertomuksissa toinen tytöistä on selvästi johtaja ja toinen mukautuja. Esimerkiksi Jacqueline Wilsonin lastenromaanissa Kuin kaksi marjaa (Double Act, 1995) kymmenvuotiaat Ruby ja Garnet näyttävät täsmälleen samalta ja jopa kiusoittelevat ympärillään olevia ihmisiä ”esittämällä kaksosia” eli tekemällä samat asiat samaan aikaan ja käyttäytymällä samalla tavalla. Garnet kokee tulevansa siskonsa pompoteltavaksi eikä enää halua suostua kaikkiin siskonsa päähänpistoihin. Tämän seurauksena siskojen välit menevät poikki ja loukkaantunut Ruby jopa leikkaa hiuksensa lyhyiksi erottuakseen mahdollisimman hyvin siskostaan. Tällainen tarina on toki psykologisesti varsin todenmukainen, sillä usein etenkin identtisillä kaksosilla on jokin selkeä itsenäistymis- ja oman identiteetin etsimisvaihe.

Cathy Cassidyn romaanissa Vaahtokarkkitaivas (The Marshmallow Skye, 2011) päähenkilö Skye kokee jäävänsä kaksossiskonsa Summerin varjoon, sillä tämä on suositumpi ja monessa asiassa parempi kuin hän. Tässäkin teoksessa siskokset erkaantuvat, kunnes ymmärtävät tarvitsevansa sekä toisiansa että omaa vapauttaan. Samantyyppisiä teemoja käsitellään uudestaan ja uudestaan Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjan yli sadassa teoksessa. Milloin identtiset Jessica ja Elizabeth vaihtavat identiteettejä saavuttaakseen tietyn päämäärän, milloin taistelevat samasta pojasta tai pääroolista tanssiesityksessä. Kaksosuus kuvataan etenkin tytöille suunnatussa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa siis tasapainoiluksi samanlaisuuden ja erilaisuuden sekä riippuvaisuuden ja vapauden välillä usein perinteisiä sukupuolikliseitä toistaen.

(Teksti on julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 2/2017)

Kauhistuttavat kaksostytöt

Kauhukirjallisuudessa ja -elokuvissa esiintyy silmiinpistävän paljon kaksosia, etenkin identtisiä kaksostyttöjä. Minkälaisia kauhukaksoset ovat ja miksi kaksosia pidetään niin pelottavina?

Perinteiset kaksoskertomukset, joita olen käsitellyt juttusarjan kahdessa ensimmäisessä osassa, kertovat suurimmaksi osaksi kaksospojista. Joissain tarinoissa seikkailee myös tyttö-poikapari. Kaksostytöt sen sijaan ovat jääneet tarinoista lähes sivuun ja yleistyvät päähenkilöinä vasta 1900-luvulla. Kaksostyttöjä esiintyy etenkin 1940- ja 1990-lukujen trillerielokuvissa, joissa hyvä ja paha kaksossisko taistelevat samasta miehestä. Tämän kahtiajaon yleisyys populaarikulttuurissa on tietysti vaikuttanut käsitykseen kaksosista binaarisina vastakohtina, hyvän ja pahan ruumiillistumina. Lisäksi kaksostrillereissä toistuvat kaksosten sekoittuminen keskenään sekä toisen kaksosen identiteetin varastaminen kateuden takia. Usein näistä aineksista syntyy taistelu elämästä ja kuolemasta.

”Kaksoset nyt vain ovat pelottavampia”

Kaksoset, usein juuri kaksostytöt, ovat kauhun vakiokuvastoa. Tunnetuimmat kauhukaksoset löytyvät varmasti Stanley Kubrickin elokuvasta Hohto, joka perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Kiinnostavaa kyllä, kirjassa Gradyn siskokset eivät ole kaksoset vaan eri-ikäiset siskot. Kaksosia näyttelevien Lisa ja Louise Burnsin mukaan ohjaaja sanoi kaksosnäyttelijät valitessaan: ”Kaksoset nyt vain ovat pelottavampia.” Vaikka kaksoset esiintyvät elokuvassa vain hyvin lyhyen ajan, on heidän tuijottava katseensa piirtynyt ikuisiksi ajoiksi katsojien mieliin.

Mikä kaksosista sitten tekee niin pelottavia? Yksi selitys on se, että moderni länsimainen kulttuuri perustuu hyvin vahvasti yksilöllisyyden ja ainutlaatuisen persoonan ajatukselle. Identtiset kaksoset haastavat käsityksen yksilöllisyydestä pelkällä olemassaolollaan. Ihmiset eivät ole tottuneet siihen, että kaksi henkilöä näyttää ja kuulostaa samalta, saati ajattelee ja käyttäytyy samalla tavalla. Identtisyys on hermostuttavaa ja häiritsevää. Kaksosiin myös liitetään usein yliluonnollisia ominaisuuksia, kuten telepatia, ja yleisesti ottaen ihmiset kokevat kammottaviksi asiat, joita ei voi järjellä selittää. Jo valmiiksi yliluonnollisiksi koetut identtiset kaksoset palvelevat siis hyvin kauhun tarkoitusperiä. Kaksosten sukupuoli taas näyttää olevan genresidonnainen: kaksospojat esiintyvät enimmäkseen niin kutsutussa korkeakirjallisuudessa, kaksostytöt taas populaarikirjallisuudessa, kuten juuri kauhussa.

Identtiset kaksostytöt nykygoottilaisessa kirjallisuudessa

Oma tutkimusaiheeni on nykygoottilainen kirjallisuus, jolla tarkoitetaan kauhun ja gotiikan piirteitä sisältävää mutta ei välttämättä varsinaisesti pelottavaa kirjallisuutta, jossa tapahtumat sijoittuvat ainakin suurimmaksi osaksi nykyaikaan. 1800-luvun goottilaiseen kirjallisuuteen kuuluivat kartanot, labyrintit ja hautausmaat sekä kummitukset ja muut yliluonnolliset hahmot. Samoja piirteitä kierrätetään myös nykygoottilaisessa kirjallisuudessa, vaikka muutoin ympäröivä maailma onkin varsin tavanomainen. Huomattavan usein nykygoottilaisessa kirjallisuudessa ovat päähenkilöinä kaksostytöt. Näin on esimerkiksi Diane Setterfieldin romaanissa The Thirteenth Tale (Kolmastoista kertomus), Audrey Niffeneggerin romaanissa Her Fearful Shadow (Hänen varjonsa tarina) sekä Sarah Raynen romaanissa The Dark Dividing. Kertomuksissa kaksosilla on yliluonnollisen symbioottinen suhde, josta toinen kaksonen yrittää pyristellä irti. Lähes kaikissa teoksissa toinen kaksonen menehtyy ja eloon jääneen kaksosen ongelmaksi muodostuu se, miten rakentaa oma identiteetti, kun on koko elämänsä ollut ikään kuin puolikas yksilö.

Hyvin usein nykygoottilaisissa romaaneissa kauhua ja jännitystä luodaan sillä, että muut henkilöt eivät erota identtisiä kaksosia toisistaan. Esimerkiksi S.K. Tremaynen romaanissa The Ice Twins (Jääkaksoset) toinen kaksostyttö kuolee ja vanhemmat eivät ole varmoja, kumpi heidän lapsistaan on kuollut ja kumpi on vielä elossa. Äidin mieli ei kestä sitä, ettei hän pysty varmaksi erottamaan omia lapsiaan. Lauren Baratz-Logstedin nuortenromaanissa The Twin's Daughter päähenkilön äiti ja täti ovat identtiset kaksoset ja toisen kuollessa päähenkilö ei olekaan varma, kuoliko häneltä äiti vai täti. Tämäntyyppisissä tarinoissa ”paha kaksonen” usein tekeytyy ”hyväksi kaksoseksi” ja on monesti vieläpä syyllinen siskonsa kuolemaan. Kaksoskertomuksissa kauhu siis liittyy yleensä ulkoisten seikkojen sijaan nimenomaan kaksosuuteen, joko kaksosten liialliseen läheisyyteen ja samankaltaisuuteen tai kaksosten väliseen kilpailuun ja kateuteen.

(Teksti on julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 1/2017)

Kaksoset kirjallisuuden klassikoissa

William Shakespeare, Edgar Allan Poe ja Mark Twain kuuluvat länsimaisen kirjallisuuden tunnetuimpiin nimiin. Tiesitkö, että heidän kaikkien teoksissa esiintyy olennaisessa osassa myös kaksosia?

Uudella ajalla eli keskiajan jälkeen kirjoitetut kaksoskertomukset voidaan jakaa selkeästi kahtia: renessanssin aikaan 1600-luvulla kirjoitettuihin komedianäytelmiin ja romantiikan aikaan 1800-luvulla kirjoitettuihin proosateoksiin ja kauhun piirteitä sisältäviin goottilaisiin romaaneihin. Komedianäytelmissä hauskuus syntyy siitä, että kaksoset sekoitetaan keskenään, kun taas romantiikan ajan kaksostarinat ovat ajalleen tyypillisesti pääosin traagisia.

Shakespearen koomiset kaksoset

Englantilainen näytelmäkirjailija William Shakespeare kirjoitti kaksi näytelmää, joissa ovat pääosassa kaksoset. Kiinnostavaa kyllä, hän oli itse kaksosten isä. Erehdysten komedia (ilmestynyt noin 1592) kertoo identtisestä mieskaksosparista ja heidän palvelijoistaan, jotka ovat myös identtiset kaksoset. Molemmat veljesparit ovat joutuneet eroon toisistaan vauvoina ja käyttävät veljensä kanssa samoja nimiä. Tarinassa on siis kaksi identtistä Antipholusta ja kaksi identtistä Dromiota. Kun kaikki neljä osuvat samaan kaupunkiin, kaksosten samannimisyys ja -näköisyys aiheuttavat tietysti ongelmia ja huvittavia tilanteita sekä syytöksiä esimerkiksi uskottomuudesta, hulluudesta ja demonien valtaan joutumisesta. Kaksoset itse, samoin kuin näytelmän katsojat, tietävät oikean identiteettinsä, mutta muut henkilöt tuntevat vain yhden Antipholuksen tai Dromion riippumatta siitä, kumman kaksosista he näkevät. Toisilleen tuntemattomat veljekset kohtaavat näytelmän lopussa, jolloin väärinkäsitykset selviävät.

Loppiaisaatto (kirjoitettu noin 1601–1602) kertoo puolestaan epäidenttisistä kaksosista, Violasta ja Sebastianista. Vaikka lähtökohtaisesti epäidenttiset kaksoset, varsinkin eri sukupuolta olevat, näyttävät erilaisilta, kaksoskertomuksissa heidät kuvataan usein samannäköisiksi, jolloin tietysti sekoittumisen mahdollisuus on suuri. Loppiaisaatossa Viola on kaiken lisäksi pukeutunut mieheksi, jolloin hän näyttää aivan samalta kuin kaksosveljensä. Identiteettien sekoittuminen johtaa taas väärinkäsityksiin ja koomisiin tilanteisiin, kuten naimisiin menemiseen ”väärän kaksosen” kanssa, mutta lopulta Viola paljastaa valeasunsa ja ongelmat ratkeavat.

Romantiikan ajan kauhistuttavat kaksoskertomukset

Romantiikan ajan kirjallisuudessa oli yleistä käyttää niin kutsuttuja kaksoisolentoja ruumiillistamaan henkilön tiedostamaton puoli. Tarinoissa siis esiintyy päähenkilön kopio tai muuten samanoloinen henkilö, joka on ikään kuin päähenkilön pimeä puoli. Varsinaisia kaksosia 1800-luvun kirjallisuudesta löytyy kuitenkin aika vähän, ja silloinkin tarinat päättyvät yleensä traagisesti. Yhdysvaltalainen kauhukirjailija ja kauhun kummisetänä pidetty Edgar Allan Poe kirjoittaa novellissaan ”The House of Usher” (1839) Roderick ja Madeline Usherista, kaksosista, jotka riutuvat hajoavassa kartanossaan. Madelinella on tappava sairaus, ja kaksosveli kuihtuu yhdessä siskonsa kanssa. Kauhistuttavan tarinasta tekee se, että veli hautaa kuolleeksi luulemansa siskon talossa olevaan hautakammioon, mutta todellisuudessa sisko ei olekaan kuollut vaan saapuu pian verisenä takaisin veljensä luo. Lopulta kartano sortuu heidän ympärillään ja hautaa heidät alleen. Kertomusta on tulkittu jopa niin, että kaksosten liian läheinen suhde ja eristäytyminen ulkomaailmasta on syy heidän kuolemaansa.

Yhdysvaltalainen kirjailija Mark Twain tunnetaan erityisesti humoristisista ja satiirisista teoksistaan. Hänen luomansa Capellon kaksoset, Luigi ja Angelo, esiintyvät peräti kahdessa eri teoksessa. Alun perin Twainin piti kirjoittaa kirja siamilaisista kaksosista, joiden innoituksena olivat oikeat italialaiset siamilaiset kaksoset, mutta lopulta heistä tulikin tavalliset kaksoset ja sivuhenkilöt klassikkoromaaniin Veren perintö (1894). Myöhemmin Twain kirjoitti samoista kaksosista osittain romaanin tapahtumista kertovan novellin ”Those Extraordinary Twins”, jossa he ovat siamilaiset: heillä on vyötäröstä alaspäin yhteinen keho, mutta omat päät ja kädet. Kertomuksessa aiheuttaakin hämmennystä esimerkiksi se, että he päättävät jalkojensa käytöstä vuoroviikoin, ja kun Luigi juo alkoholia, vain Angelo tulee humalaan. Kertomuksessa on siis humoristisia piirteitä, mutta pohjimmiltaan se on aika synkkä kuvaus kaksosuudesta: kaksoset eivät tule toimeen keskenään, mutta heillä on yhteinen vartalo eli he eivät myöskään tule ikinä pääsemään eroon toisistaan. Kaksosten kuvaus klassikkoteoksissa on siis yleensä joko humoristista, traagista tai näiden kahden tyylin yhdistelmä. Kaksoset eivät ole koskaan neutraaleja tai tavallisia.

(Teksti julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 4/2016)

Myyttiset kaksoset

Kaksosista kertovat myytit ovat suosittuja lähes kaikissa maailman kulttuureissa, ja samat uskomukset kaksosista elävät vuosisadasta ja -tuhannesta toiseen. Miksi kaksoset ovat niin yleinen myyttien aihe ja mitkä ovat tunnetuimmat kaksosista kerrotut tarinat?

Myytit eli jumaltarut ovat kertomuksia jumalista sekä yliluonnollisista ja tarunomaisista henkilöistä. Niiden tarkoitus on selittää sellaisia yhteisölle tärkeitä asioita, joita ihmisten olisi muuten mahdotonta ymmärtää. Myytit samanaikaisesti sekä tulkitsevat että rakentavat sosiaalista todellisuutta, jossa ihmiset elävät. Kaksosista kertovia myyttejä löytyy lähes jokaisesta kulttuurista, eli kaksosten erikoisuutta on yritetty selittää ympäri maailman.

Kaksosmyyteissä toistuvat samat piirteet

Kaksosten saaminen on tavallisuudesta poikkeavaa, joten monessa kulttuurissa kaksosiin liitetään ajatuksia yliluonnollisista, joko haitallisista tai parantavista, voimista. Kaksoset yhdistetään esimerkiksi sateen tekemiseen ja hedelmällisyyteen. Usein kaksoset liittyvät myös uskomuksiin maailman synnystä: monet jumalat ovat kaksosia tai kaksosten kaltaisia olentoja, joissa esiintyy kaksi toisilleen vastakkaista puolta. Yleensä kaksoshahmot edustavat juuri luonnon ja elämän vastakohtia: hyvää ja pahaa, jumalallista ja maallista, valoa ja pimeää, aurinkoa ja kuuta, elämää ja kuolemaa. Elämä ja luonto koetaan monessa kulttuurissa kahtiajakoisena, jolloin kaksoset sopivat täydellisesti kuvaamaan näitä eri puolia. Näin ollen kaksoset ovat myyteissä toistensa välttämättömät kääntöpuolet ja jatkuvassa kilpailuasetelmassa.

Useissa yhteisöissä lasten syntymäjärjestys on ollut perinnönjaon sekä lasten kohtelun kannalta hyvin olennainen seikka, joten monet kaksosmyytit liittyvät kiistaan siitä, kummalle kaksoselle esikoisen oikeudet kuuluvat. Raamatun kuuluisimmat kaksoset ovat Jaakob ja Esau, jotka äitinsä harmiksi tappelevat keskenään jo kohdussa, kunnes ensin syntyy Esau ja sitten Jaakob. Pojat ovat epäidenttiset ja heistä kasvaa toistensa vastakohdat niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Nuorempi ja älykkäämpi Jaakob huijaa isäänsä tekeytyen kaksosveljekseen ja saa näin isänsä siunauksen sekä vanhemman veljen syntymässä saamat oikeudet. Esau tietysti suuttuu tästä, mutta antaa myöhemmin veljelleen anteeksi.

Kertomuksessa kiteytyvät kaksi kaksoskertomuksissa toistuvaa seikkaa: ajatus kaksosuudesta intensiivisenä sisarusten välisenä kilpailuna sekä kaksosten vastakkaiset ominaisuudet ja luonteenpiirteet. Myös kaksosten taistelu kohdussa esiintyy useissa kaksosmyyteissä. Lisäksi Esaun ja Jaakobin tarina on tyypillinen esimerkki kaksosiin liittyvistä kansakunnan perustamistarinoista: Jaakob saa kaksostyttöjen kanssa kaksitoista poikaa, joista tulee Israelin heimojen perustajia.

Antiikin mytologian kuuluisat kaksoset

Tunnetuin eurooppalainen kansakunnan perustamismyytti on tarina Rooman perustajista, Romuluksesta ja Remuksesta. Tarinassa sodanjumala Marsin ja Vestan papittaren kaksospojat heitetään jokeen, mutta naarassusi pelastaa heidät ja paimen ottaa heidät kasvatettavakseen. Myöhemmin he perustavat Rooman kaupungin ja Romulus julistautuu kaupungin hallitsijaksi. Veljelleen suuttunut Remus hyppää kaupungin rajan yli, jolloin Romulus tappaa hänet. Kaksosten välinen konflikti johtaa tuhoon.

Kreikkalainen mytologia on puolestaan täynnä kaksosia, joista kuuluisimmat ovat Castor ja Pollux. Tarinassa miehelleen raskaana oleva Leda tulee raskaaksi myös Zeus-jumalalle ja saa kahdet kaksoset: Castorin ja Polluxin sekä Helenan ja Klytemnestran. Ihmisen jälkeläiset Castor ja Klytemnestra ovat kuolevaisia, kun taas jumalan jälkeläiset Pollux ja Helena ovat kuolemattomia. Kun Castor menehtyy, Pollux haluaa jakaa kuolemattomuutensa veljensä kanssa, jotta he voisivat pysyä ikuisesti yhdessä. Zeus muuttaa kaksoset tähtikuvio Geminiksi taivaalle. Myytistä on useita eri versioita, mutta niitä kaikkia yhdistää se, että kaksosilla on eri isät ja toinen kaksosista on kuolevainen ja toinen kuolematon. Monissa muissakin eri kulttuurien kaksosmyyteissä kaksosilla on eri isät ja vähintään toisella kaksosista on jumalallisia voimia. Kaksosuudessa on siis aina jotakin ihmeellistä ja selittämätöntä, mistä syystä kaksosmyytit ovat olleet suosittuja kautta aikojen.

(Teksti julkaistu aiemmin Monikkoperheet-lehden numerossa 3/2016.)

Mistä kaikki alkoi?

"Onneksi olkoon, aivan normaali kaksosraskaus!" Tästä lääkärin kommentista alkoi matkani kaksosten äitinä ja myöhemmin kaksoskirjallisuuden tutkijana. Kaksosraskaus ei varsinaisesti ollut meille "normaali", sillä mahdollisuus saada kaksoset ei ollut käynyt mielessäkään. Nyt jo neljävuotiaiden kaksostyttöjen äitinä en kuitenkaan voisi olla onnellisempi asioiden saamasta yllätyskäänteestä. 

Kaksosuutisen jälkeen aloin tietysti kiinnostua kaikesta kaksosiin liittyvästä. Koska olen filosofian maisteri pääaineenani yleinen kirjallisuustiede, kiinnostukseni kohdistui etenkin kaksosista kirjoitettuun kaunokirjallisuuteen. Huomasin pian, miten paljon kaksosista on kirjoitettu ja miten usein kertomuksissa toistuvat samat piirteet. Aloin hahmotella mielessäni tutkimusaihetta väitöskirjaa varten. 

Tämänhetkinen työotsikkoni on "Kaksostyttöjen identiteetti sekä toisen kaksosen menettämiseen liittyvän trauman käsittely nykygoottilaisessa kirjallisuudessa" (kirjoitan tutkimukseni sisällöistä tarkemmin myöhemmin). Yhdistelen tutkimuksessani kirjallisuudentutkimusta, psykologiaa, sosiologiaa, traumatutkimusta, subjektiteorioita sekä jossain määrin sukupuolentutkimusta.

Koska työskentelen kokopäiväisesti opettajana, tutkimustyöhön jäävä aika on varsin vähäinen. Pidän tutkimustani kuitenkin lähinnä mielekkäänä harrastuksena ja kiintoisana omana projektinani, joka valmistunee sitten joskus. 

Tämä blogi toimii välineenä jakaa tietoa ja lukuvinkkejä kaikille kaksosuudesta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille, ja käsittelen myös muita kuin suoraan tutkimukseeni liittyviä aiheita ja kirjoja. Blogitekstini eivät ole tieteellisiä artikkeleita vaan lähinnä omia muistiinpanojani tutkimustyön varrelta. 

Tervetuloa mukaan!